Terassielämää

Me ollaan kotioloissa viihdytty lasten kanssa lähinnä ulkona terassilla ja omalla pihalla. Ollaan toki myös tehty retkiä lähimaastoihin ja uimarannoille, mutta ainakin toinen ulkoilu on joka päivä tapahtunut omalla pihalla. Se on ollut kyllä luksusta!

Terassi

Mun unelmien tilanteessa meidän terassi näyttäisi about aina tältä, miltä se näyttää näissä ensimmäisissä kuvissa. Rauhalliselta aikuisten rentoutumispaikalta. Sellaiselta, johon on melkein pakko ottaa lasi kylmää valkoviiniä mukaan ja joka saa heti aikaan sisäisen rauhan. Todellisuuskuvat tulevatkin tässä tämän kappaleen jälkeen. Terassi toimii meillä oikeasti siis lähinnä lasten vesileikkiareenana tai keilaratana tai autojen ralliratana. 😀 Ostin jopa sellaisen ison säilytysastian lasten leluille, mutta sinne ei esim. tuo vesilaitos tai lasten kahluuallas mahdu tietenkään mitenkäänpäin. Ehkä mun on aika hyväksyä, että pari seuraavaa vuotta terassi on kombinaatio omaa rentoutumiskeidastani ja lasten leikkiareenaa.

Meillä on edelleen terassiremppa vähän kesken. Mr. Vatupassi rakentaa itselleen tyypillisesti erittäin pieteetillä meille leveitä portaita terassilta, ja tällä hetkellä on valmiina pohjustukset ja portaiden tukipuut. Pohjatyöt veikin enemmän aikaa, kun kaivoimme metrin syvyydestä japanin tataren juuria. Teen tästä ”prkln kasvista” (kuten meillä tätä kutsutaan) oman postauksen jossain vaiheessa, menee niin tunteisiin koko kasvi etten viitsi spoilata tätä postausta sillä valitusvirrellä 😀 Pohjatöissä kasvikaivuun jälkeen tehtiin routaeristykset finnfoamilla ja laatat pitämään terassiportaiden pohjustukset suorassa. Otan sitten kuvia kun projekti on valmis, toivottavasti jo aika pian!

❤ Elina / Kotona

Pensasmustikoiden suojaus citykaneilta

Meidän alueella on todella paljon citykaneja, ja olemme tilkinneet koko pihan mahdollisillista pesäpaikoilta jänisverkoilla. Silti jokunen pitkäkorva näkyy lähes päivittäin syömässä ruohoa tai istutuksia. Pensasmustikat ovat niiden suurta herkkua, ja viime talvena minun ostamat pensaat olikin koluttu maahan asti (onneksi ei juuria). Päätimme rakentaa sivupiha-projektin yhteydessä pitkäikäisen suojan marjatarhalle, jossa on mustikoiden lisäksi muutama viinimarjapensas. Viinimarjat eivät pupuille yleensä maistu, mutta nyt koko marjatarhan päälle saa heitettyä rastasverkot helposti.

Korvaamaton apu on ollut tämä Helsingin kaupungin raportti kanien torjunnasta. Sieltä saa hyvää perustietoa suojaamisesta sekä listauksen kasveista, jotka on pisteytetty sen mukaan kuinka hyvin ne pupuille maistuvat. Kannattaa lukea! Etupihan istutukset aion tehdä sattuneesta syystä pelkästään niistä kasveista, jotka eivät ole kanien mieleen. 🙂

Työ alkoi tukiaitojen tekemisellä. Meillä marjatarha on rinteessä, ja koska aitaus haluttiin suoraksi oli vatupassille ja mittanauhalle käyttöä. Teimme aitatolpille yläkehikon suoristamaan ja tukevoittamaan rakennetta. Sitten kaivoimme jänisverkolle maan alle vähintään 20cm syvän uran (kuvassa kaivuu vielä kesken), jonne verkko haudattiin. Puput kaivavat muuten reitin mustikoiden luo. Jänisverkon silmäkoko olisi hyvä olla alle 2,5cm. Verkko kiinnitettiin puuhun niittipyssyllä.

Verkon kiinnityksen jälkeen maa laitettiin ja tampattiin takaisin verkon ympärille tiiviisti. Ensi vuonna käsittelen puuosat vielä tummanharmaiksi tai ruskeiksi. Enää suodatinkangas ja kuorike – citykanin tavoittamattomissa oleva marjatarhamme on valmis! 🙂

Elina / Kotona